Fonzien selkäkuvat

Eilen maanantaina kävin kuvaamassa Fonzien selän uudelleen. Pari viikkoa sitten siskopuoli Drusilla kävi polven takia lääkärissä,josta löytyikin sitten paljon muutakin. Polvesta löytyi traumaperäinen nivelrikko ja selästä spondyloosi. Koira ei ikinä selkäänsä ole valittanut,mutta se kuvattiin varuilta ennen kisakauden alkua..Miten kävikään. kisaura tyssäsi sitten PK puolen osalta siihen. Voi Rusina.....

No tästä minä sitten kauhistuneena varasin ajan Fonzielle myös ajan selkäkuviin. Fonzin selkä on kuvattu viimeksi koiran ollessa kolmevuotias silloinkaan mitään ei löytynyt ja nyt koiran ollessa 5,5 halusin varmistua missä jamassa ollaan. Tärisevin käsin sitä koiraa vietiin. Martina ei halunnut nukuttaa Fonzia turhaan joten hereillä ollessa nostettiin koira pöydälle.  On se vaan uskomattomilla hermoilla varustettu koira! Kuvia räpsittiin ja koira alas pöydältä. Operaation jälkeen Fonz ravisteli itsensä ja häntä heiluen meni Martinan luo että "jaahas,mitäs sit tehdään?!" Kuvista Martina onnitteli ettei nää mitään estettä kisaamisen jatkamiselle,täyttä häkää vaan etiä päin!!! :) Oli vielä diagnoosiinkin kirjoittanut:"Koira kuvataan omistajan mielenrauhan säilyttämiseksi." Ja näin tehtiin. Eli seuraavan kerran kuvataan sitten jos aihetta löytyy,mutta nyt voidaan elää juuri niinkuin ennenkin! :) JES!!
Martina kehui jälleen koiran mahtavaa luonnetta ja ulkomuotoa. On se hieno ;)

selkä:

Yllättävän hyvät kuvat tuli vaikka koira oli hereillä!

Fonz ja pennut

Pennut on nyt viikon vanhoja. Fonzille tämä on ollut raskasta aikaa..Kamalasti vastuuta tullut pentujen myötä. Pihaa pitää kiertää aamuin illoin ja vähän itkeä jos pennut itkee. Vieläkään  Nala ei Fonzia päästä pentuja katsomaan ja sekös sattuu pienen miehen sieluun. No,odotahan kunnes ne tulee niin saattaa mieli muuttua!
Fonz rukka ei taida tietääkään mihin ryöpytykseen joutuu kun 11 Kekaraa hyökkää kimppuun :D

Pennut

K-ekarat kasvaa hyvin. Isoin poika se herra Valkoinen jäi nyt kakkoseksi herra VaalenaVihreän hurauttaessa ohi. Kaikki on miltei tuplannut syntymäpainonsa ja tuntuu että joku käy vaihtamassa yön aikana pennut isompiin.Nalalla riittää siis hyvin maitoa ja hyvin tyttö on pentunsa hoitanutkin. Välillä tämä YH-mamma tulee laatikosta pois ottaen omaa-aikaa kainalokaverina.Vihdoin. Kukaan pentu ei enää turhia huutele,muutama hieman äänekkäämpi tapaus joukossa on,mutta hyvin tyytyväisiä vauvoja on muuten. Vielä on poikia vapaana joten jos rotu kiinnostaa,sinulla on kokemusta palveluskoirista eikä sinulla ole hurja kiire kisaamaan vaan maltat antaa koiran kasvaa ota yhteys rohkeasti Susannaan,Kennel Sucikan. Minulta toki saa lisätietoa Nalasta ja muutaman viikon päästä pentulan ovet aukeaa vieraillekkin ja sitten niitä pääseekin hypistelemään. Kuvia laitan kuhan saan siirrettyä kamerasta kuvat koneelle.

Mukavaa kevään odotusta!

Sucikan K-Pentue "K-ekarat" ovat nähneet päivänvalon!!

K-Pentue syntyi 19.2. erittäin elinvoimaisina. 11 K-ekaraa tupsahti maailmaan alle 6h. Yksikään pentu ei kuollut tai ollut eloton syntyessään. Kaikilla pennuilla löytyy kaksois kannukset ja värimerkitkin on rotumääritelmän mukaiset
Pikaisella tarkastelulla priima pentue siis.  Jakauma oli sangen hauska 9 poikaa ja 2 tyttöä. synnytys meni hyvin eikä mitään komplikaatioita tullut. Maitoa tuntuu riitttävän hyvin ja pennut ja emä on tyytyväisen oloisia. Hieman Nalaa huolettaa moinen pentujen ronkkiminen,punnitaan ja syynätään. Hyvin antaa kuitenkin lapsiaan tutkia,kuhan nyt ei liian kauaa tutkita! Siinä vaiheessa alkaa jo tökkiä käteeni että laskeppas laps alas.Ja näin tehdään. Pie hyvänäs :)

Nala on kyllä hoitanut velvollisuutensa erittäin hyvin. Ensimmäiseen vuorokauteen ei kyllä laatikosta edes noussut ja seuraavanakin se oli aika nihkeää. Ei ole kauhean mukava väkisin työntää narttua ulos tarpeilleen. Mutta onneksi päivä päivältä  Nala luottaa enemmän ettei pennut mihinkään häviä vaikka ulkona kävisikin. Viime yönä kävi jopa herättämässä puol neljän aikaan josko pissille pääsisi :) Mahti mamma. Toivottavasti jaksaa loppuun asti hyysätä vauvojaan! :D Uroksista pari pistää silmään jo nyt 3vrk ikäisinä,niitä seurataan kyllä mielenkiinnolla iän karttuessa. Tytöt on hurjan samanlaisia,ne ei huutele turhista. Nukkuu kun nukuttaa ja syöpi kun nälättää.  oikeastaan kaikki loput pojatkin kuuluu tähän sakkiin.Paitsi yks mikä nyt aukoo ääntään vähän enemmän.
Nalallakin on hurja ruokahalu nyt. Saa nähdä kun pennut kasvaa miten kuihtuneeseen kuntoon tuo typy meneekään.huh. Haaveissa oli näyttelyt vielä nyt loppu keväästä,mut taitaapi jäädä vielä kesään nuo haaveet. Pitäisi vielä saada suomesta se yksi Cacib ja ulkomailta myös.Nala tulisi kansainväliseksi muotovalioksi sen jälkeen. Toivottavasti Kekarat menestyvät myös tulevissa missimittelöissä :)

23.2.

Nala viihtyy jo hivenen enemmän pentulaatikon ulkopuolella,lämpö tipahti todella nopeasti ja on pysynyt 38 tienoilla hyvin. Maitoa riittää ja kekarat kasvaa :D Aivan hurjan nopeaan ne kyllä kasvaakin. Isoin jytky on nyt jo tuplannut syntymäpainonsa ja ikää on 4 vrk.

Titta kävi toissa päivänä kuvaamassa kekaroita.Kuhan saan siirrettyä kuvat picasaan linkitän sen tännekkin.Facebookista ne löytyykin jo :) Fonzia pennut kovasti kiinnostaisi.Se kuikuilee portin yli ja nenä käypi kuin viimeistä päivää. Luulen että tuo into loppuu lyhyeen kun 11 pentua rymistää kimppuun. Fonz kun on aina ollut aivan mahtava pentujen kanssa. Mitä pienempi pentu sen varovaisempi se on. Viime syksynä se tapasi kaksi 9vko ikäistä korgi vauvaa.Ne oli aika pieniä fonzin rinnalla. Mutta ei se koko fondea haittaa,kuhan se vaan on pentu. Viime vuonna kolme 7kk beussi kakaraa riekkui suurinpiirtein nukkuvan fonden päällä jalostustarkissa,ei sekään haittaa,nehän on pentuja vain! On se kyllä aikamoinen. Nala on kyllä tarkka tuosta portilla roikkumisesta.Siinä ei roikuta jos rouva näkee. Tulee lähtö hyvin nopeaan. Ei se turhia ärise,käypi vaan tuijottamassa ja jos ei mene perille ni murahtaa vähän.Tässä vaiheessa fonzilla on jo kiire,sen näkee! Muuten saa kulkea eteisen ohi rauhassa,kuhan ei kiinnostu takkahuoneen ovesta.

Roni pappa 11vee

s. 5.2.2003

 

                                                                Ronipappa 11 vuotta

Hyvää syntymäpäivää papparainen :) Ei vielä jalka paina vaikka vuosia on jo monta takana.

Pikkasen on harmaata leuan alla,ja vetreä ku nuor poika. Ainoa mikä pappaa hieman piinaa on närästys,mutta sekin pysyy aisoissa kun ei syö luita.Mielellään siis ei varastelis niitä naapuristakaan.. Vasta syksyllä tuli naapurista hirven koipi suussa. Niin oli ylpeä löydöstään hän.. Tyttöjen riiuu reissulta oli tarttunu matkaeväs mukaan.. Meidän ukko <3

Nalan h-hetki lähenee...Ja Essipessi kohta 1v.

Vielä parisen viikkoa H-hetkeen.
Nala parka paisuu kuin pullataikina. Koko ajan neiti on katollaan ja massua pitäisi paijata.
Olo on selkeästi tasaantunut ja mamma alkaa jo uppoutua emäkoiran rooliin. Fonz saa sitten osansa tästä hoivavietistä :D Riehua meillä ei kukaan nyt saa,lainkaan. Neiti mielentilanvartija on sikäli pistämässä moiset rauhanrikkojat kuriin.Olipahan kyseessä sitten koirat tai kissat. Ihmiset nyt onneksi saa riehua.  Nalan ruokahalu on loputon. Nälkä on koko ajan! Olenkin lisännyt ruuan sekaan lihaa taas jonkun verran,että nälkä pysyisi vähän paremmin aisoissa. Jopa matolääkeputkilosta meni puolet suoraan,vasta puolessa välissä neito päätti ettei tämä ehkä hyvää olekkaan.Loput menikin Nakin päällä "sinappina".

Viikonloppuna laitetaan alakerran vauvahuone kuntoon pentulaatikkoa myöten. Eilen sainkin muovimaton hankittua laattalattian suojaksi ja huopia kekaroiden pesää varten. Nala hakeutuu itsekkin jo alakertaan yksin jäädessään. Myllää sohvan peitot ja tyynyt pesäksi ja nukkuu siellä. Paljon ei portit neitiä pidättele. Sen kun saisikin videolle miten näppärästi koiraportti aukeaa ja tyttö kulkee portista ees taas. Muut koirat ei koskaan ole avanneet tuota,mutta Nala..Nala osaa yllättäviä asioita. Pentunahan Nala aukaisi ovetkin sisään ja ulos mennessä.Harmi ettei koskaan oppinut laittamaan niitä kiinni perässään.

                                                ...Sorry huono kännykkäkuva...

                                            .......Nala,tuo uskollisin koira päällä maan.........




   Ja lopuksi kuva pläjäys Essipessistä,joka täyttääkin reilun viikon päästä 1 vuotta. Isotyttö jo.
Kiitokset Tanjalle ja Keijolle.Essillä on mahtava koti :)

vanhoilta kotareilta poimittuja juttuja

HTC

29.8.11
Kuttukuu ja irmeli
Tänään käytiin kurkkaamassa paimennuksen saloihin Sinikan opissa Kuttukuussa.Huh huh,en paremmin sano.Ei ou helppoa ei.tai siis koiralle on miule ei! Nalahan nyt hiffas jo het alkumetreillä mitä tehä ja jo 8kk pikku irmelinä toimi ku vanhatekijä! Ei ne ikivanhat paimennusvietit sieltä mihinkään ole kadonnut ja toivottavasti ei katoakkaan. Aivan uskomatonta jo toinen millä on vahva taipumus syttyä paimennukseen tuolla lailla. Sekä par velipoikaa oli myös mukana eikä jääny huonommaksi nekään! Sinikkahan nyt ohjasi koiraa tasaisen tappavasti ja pyöritteli laumaa pyöröaitauksessa mennen tullen koiran kanssa.
No siihen se lysti sitten loppukin ku mie ite painasin sinne sen sauvan kanssa! voi elämän kevät.. Ei muuten oo helppoo kävellä takaperin ohjata rauhallisesti koiraa ja vielä puhua rauhallisesti!sit ku menee oikee ja vasen sekasi ja no sit on jo kintutki solmussa ja sit on jo lampaat kinttujen alla ja välissä ja takana ja joka puolella ja sit meinaat vetää nurin ja sit on jo koirakin missä sattuu ja mikäs se keppi nyt olikaan ja mihin se nyt piti laittaa ja ja ja.. Hiki tuli jo ku muistelin tuota sähellystä! Onneks sinikka tuli auttamaan ennenku ihan oikeesti tein itestäni naurettavan Ja sit taas lalllalaaa kuin tanssia,niin kauan ku Sinikka siinä oli. Kun ei oo niin heleppoo ni ei oo.. Kyllä koiraa vielä kentällä koulutetaan,mut ei ihan tuo paimennus paini lähellekkään samoissa sarjoissa. Aika saumatonta yhteistyötä ja luottoa tuo homma vaatii,koiran lukutaidosta puhumattakaan Ehdottomasti suosittelisin jokaiselle beussin/paimenkoiran omistajalle käymään kokeilemassa sitä,ihan jo sillä että se oikeasti sykähdyttää kun oma koira toimii ja tarjoaa täysin vaistojen varaisia toimintoja. Ei sitä turhaan oo paimeneksi jalostettu. Aivan mahtavaa.. Kiitos SInikka ihanasta päivästä.Taas oppi omasta koirastaan todella paljon..
Arvostelussa kutakuinkin näin. -Lupaava paimenen alku,tempperamenttinen tyttö jonka ohjaajalta vaaditaan nopeutta keretä koiran edelle. ihana! Ja näin ollen Nala sai epävirallisen tittelin HTC(suomi)

__________________________________________________________________

CANT

4.Heinäkuuta 2010
Saimme tilaisuuden Päästä testaamaan Fonzien Taipumusta paimennukseen.
Aamu oli yhtä sekamelskaa.Sammutettu herätyskello,kiire,kiire,kiire.
Matkalta kuvaaja kyytiin ja sit nasta lautaan! Viime hetkillä saavuimme pääkallopaikalle vehmersalmelle kuttukuuhun.Kiitokset vielä Sinikalle,mahtavasta päivästä. Ilma oli paahtavan kuuma.
Kaikki alkoi sosiaalisuuden ja hallinnan testauksella. Ryhmässä oli sekaisin uroksia ja narttuja yhteensä 5kpl. Koirat pujoteltiin löysällä hihnalla ilman erillistä käskyä.Suureksi yllätyksekseni se meni moitteettomasti.Kuitenkin muutamaa kuukautta aikaisemmin meillä oli ollut ongelmia näiden ohitustilanteiden kanssa.Kädenvääntö näköjään oli tuottanut tulosta ja voittaja oli selvinnyt. Seuraavana kukin koira vuorollaan annettiin Arvostelija M. Pillardille joka piti koiraa kiinni niin kauan ennen kun ohjaaja pääsi piilon taa ja kutsui koiraa luo luo.Ekalla kutsulla vissiin Fonzie ei kutsua kuullut ja oli ihmetellyt kun Pillard päästi irti ja jäi autuaana haistelemaan nurmea kesä auringon valossa…Mie jo mietin kauhu kuvia et mitä siellä tapahtuu kun ei koiraa kuulu.Seuraavan kutsun heitin vähän kovempaa ja sieltähän se sitten saapuikin into pinkeänä! Takaisin ohjaajan luo käveltiin yhdessä ilman talutinta,joka tämäkin meni yllätykskseni ilman mitään kummempia ongelmia,mitä nyt kuvaaja Cloe sai märät suukot kyykkiessään heinikossa..Muista koirista viis,tuolla on ihminen ja ihan yksin!!! Seuraavana otettiin ohjausta ja koiraa seuruutettiin kiviröykkiöillä ja ohjattiin kahden suuren kiven välistä..Fonzie on aina ollut herkkä ohjaukselle ja tämä sujui moitteettomasti.Sinne minne ohjaat,koira menee.

Lammasaitaus..
Ensin meidät ohjattiin m.Pillardin kanssa pienempään lammas aitaukseen jossa oli vain 5 lammasta.Päästyämme aitojen sisäpuolelle alkoi tapahtua.Lampaat säntäilivät ja me seisoimme farssin keskellä kuin eksyneet matkustajat. Lampaita yritti aidoista läpi,ali ja yksi pääsikin yli karkaamaan.Pillard viittoili vauhdikkaasti meitä aitauksesta pois.Mie jo ajattelin et jaaha,siinä se nyt oli.Kovasti ranskaksi Pillard jotain selitti enkä mie ymmärtänyt sanaakaan! Vihdoin tulkkina toiminut hymyillen mulle selvensi asiaa että Pillard oli kehunut ja pyytänyt kaikkia huomaamaan miten vahva voi pelkkä koiran katse ja olemus olla! Ei elettäkään ja lampaat reagoivat. Ja ei kun isoon aitaukseen missä lampiset meitä jo arvioivasti katselivatkin.
Pieni opastus miten seison ja missä. Päästyämme aitaukseen sama ruljanssi alkoi,annoin koiralle löysää ja sillon niitä villakasoja taas liikkui!Ja humps vaan ja yks mennä jolkotti pitkin peltoja.Pian Pillard otti johtavan lampaan kiinni ja viittoi minua tulemaan lähemmäs koiran kanssa.Oli täysi työ pitää koiraa ettei satu vahinkoja.Jälkeen päin ajateltuna olisi kai sitä hihnaa vähän voinut löysätäkkin..


Tämän jälkeen viittilöi herra Pillard ja kehotti ‘klik,klik’!! Mie siellä pöllämystyneenä että mitä klik klik??? Ja taas aitauksen laidalta neuvottiin päästämään irti.siinä vaiheessa en kyllä ite ollu samaa mieltä,ja jännitti aivan mielettömästi! No,jos kerta vaadit. Ja eikun menoksi! Hetken jo kerkisin ajatella että tää ei pääty hyvin,mutta kas kas.Kyllä ikänsä bösöjen kanssa töitä tehnyt osa koiraa ohjata ilman yhteistä kieltä.Se oli aivan uskomatonta!! Pieniä liikkeitä kepillä ja koira kiersi lampaiden kanssa kehää aivan kun olisi tehnyt sitä aina ennenkin. Paimen mikä paimen,ajattelin ja haltioituneena katselin saumatonta yhteistyötä ohjaajan ja koiran kesken usean kierroksen ajan,välillä hiljentäen tahtia välillä kiihdyttäen,suunnan muutoksia ja seisahduksia.wau,mitä meininkiä.. Pian kuului käsky kutsua koira luokseni(tämän sentään ymmärsin) Paluu maan pinnalle ja koira remeliin.

Loppuarvioinnissa Michelle Pillard kertoi tehneensä töitä Beauceronien kanssa vuosikymmeniä paimentaen toista sataa päistä lammaslaumaa.Hän puhui innokkaasti Fonzien taipumuksesta paimennukseen ja kehotti harkitsemaan ihan paimennuksen treenaamista aikuisten oikeasti! Hänen mielestään koirani katseen vahvuus on lampaille hivenen liikaa ja sai Fonzien sopivan huomattavasti paremmin karjan paimennukseen.Karja ei paineistu niin herkkään kun lampaat ja vaatii koiralta juuri tuollaista henkistä kanttia mitä fonziesta löytyy. Se oli mahtavaa kuunneltavaa..Pönde,mikä ei eläissään ollut yhtäkään lammasta nähnyt ja oli meinannut naapurin hevoset syödä yhtäkkiä luokiteltiinkin karjapaimeneksi.
Näin ollen Suoritimme epävirallisen paimennustaipumustestin CANTin hyväksytysti erinomaisin arvosanoin.

Arvostelu:
Sosiaalisuus..
Ihmisen kanssa: Mukava
Koiran kanssa: Sosiaalinen
Vieraat esineet: Välinpitämätön,utelias
Hihnassa kulkeminen: Valpas
Yksin jätettynä: Pysyy,rauhallinen
Luokse kutsu: Välitön/heti
Vaikea maasto: Tekee hyvin
Lähestymistapa paimentamiseen-Hakeutuu lauman luo *TB*
Kontakti laumaan- Rauhallinen,kiinnostunut *TB*
Aloitekyky: Pyrkii tekemään hyvin
Kiinnostus laumaan *TB*
*HYVÄKSYTTY*