HTC
29.8.11
Kuttukuu ja irmeli
Tänään käytiin kurkkaamassa paimennuksen saloihin Sinikan opissa Kuttukuussa.Huh huh,en paremmin sano.Ei ou helppoa ei.tai siis koiralle on miule ei! Nalahan nyt hiffas jo het alkumetreillä mitä tehä ja jo 8kk pikku irmelinä toimi ku vanhatekijä! Ei ne ikivanhat paimennusvietit sieltä mihinkään ole kadonnut ja toivottavasti ei katoakkaan. Aivan uskomatonta jo toinen millä on vahva taipumus syttyä paimennukseen tuolla lailla. Sekä par velipoikaa oli myös mukana eikä jääny huonommaksi nekään! Sinikkahan nyt ohjasi koiraa tasaisen tappavasti ja pyöritteli laumaa pyöröaitauksessa mennen tullen koiran kanssa.
No siihen se lysti sitten loppukin ku mie ite painasin sinne sen sauvan kanssa!
voi elämän kevät.. Ei muuten oo helppoo kävellä takaperin ohjata
rauhallisesti koiraa ja vielä puhua rauhallisesti!sit ku menee oikee ja
vasen sekasi ja no sit on jo kintutki solmussa ja sit on jo lampaat
kinttujen alla ja välissä ja takana ja joka puolella ja sit meinaat
vetää nurin ja sit on jo koirakin missä sattuu ja mikäs se keppi nyt
olikaan ja mihin se nyt piti laittaa ja ja ja.. Hiki tuli jo ku
muistelin tuota sähellystä!
Onneks sinikka tuli auttamaan ennenku ihan oikeesti tein itestäni naurettavan
Ja sit taas lalllalaaa kuin tanssia,niin kauan ku Sinikka siinä oli.
Kun ei oo niin heleppoo ni ei oo.. Kyllä koiraa vielä kentällä
koulutetaan,mut ei ihan tuo paimennus paini lähellekkään samoissa
sarjoissa. Aika saumatonta yhteistyötä ja luottoa tuo homma
vaatii,koiran lukutaidosta puhumattakaan
Ehdottomasti suosittelisin jokaiselle beussin/paimenkoiran omistajalle
käymään kokeilemassa sitä,ihan jo sillä että se oikeasti sykähdyttää
kun oma koira toimii ja tarjoaa täysin vaistojen varaisia toimintoja.
Ei sitä turhaan oo paimeneksi jalostettu. Aivan mahtavaa.. Kiitos
SInikka ihanasta päivästä.Taas oppi omasta koirastaan todella paljon..
Arvostelussa kutakuinkin näin. -Lupaava paimenen alku,tempperamenttinen tyttö jonka ohjaajalta vaaditaan nopeutta keretä koiran edelle. ihana!
Ja näin ollen Nala sai epävirallisen tittelin HTC(suomi)
Kuttukuu ja irmeli
Tänään käytiin kurkkaamassa paimennuksen saloihin Sinikan opissa Kuttukuussa.Huh huh,en paremmin sano.Ei ou helppoa ei.tai siis koiralle on miule ei! Nalahan nyt hiffas jo het alkumetreillä mitä tehä ja jo 8kk pikku irmelinä toimi ku vanhatekijä! Ei ne ikivanhat paimennusvietit sieltä mihinkään ole kadonnut ja toivottavasti ei katoakkaan. Aivan uskomatonta jo toinen millä on vahva taipumus syttyä paimennukseen tuolla lailla. Sekä par velipoikaa oli myös mukana eikä jääny huonommaksi nekään! Sinikkahan nyt ohjasi koiraa tasaisen tappavasti ja pyöritteli laumaa pyöröaitauksessa mennen tullen koiran kanssa.

No siihen se lysti sitten loppukin ku mie ite painasin sinne sen sauvan kanssa!
Arvostelussa kutakuinkin näin. -Lupaava paimenen alku,tempperamenttinen tyttö jonka ohjaajalta vaaditaan nopeutta keretä koiran edelle. ihana!

CANT
4.Heinäkuuta 2010
Saimme tilaisuuden Päästä testaamaan Fonzien Taipumusta paimennukseen.
Aamu oli yhtä sekamelskaa.Sammutettu herätyskello,kiire,kiire,kiire.
Matkalta kuvaaja kyytiin ja sit nasta lautaan! Viime hetkillä saavuimme pääkallopaikalle vehmersalmelle kuttukuuhun.Kiitokset vielä Sinikalle,mahtavasta päivästä. Ilma oli paahtavan kuuma.
Kaikki alkoi sosiaalisuuden ja hallinnan testauksella. Ryhmässä oli sekaisin uroksia ja narttuja yhteensä 5kpl. Koirat pujoteltiin löysällä hihnalla ilman erillistä käskyä.Suureksi yllätyksekseni se meni moitteettomasti.Kuitenkin muutamaa kuukautta aikaisemmin meillä oli ollut ongelmia näiden ohitustilanteiden kanssa.Kädenvääntö näköjään oli tuottanut tulosta ja voittaja oli selvinnyt. Seuraavana kukin koira vuorollaan annettiin Arvostelija M. Pillardille joka piti koiraa kiinni niin kauan ennen kun ohjaaja pääsi piilon taa ja kutsui koiraa luo luo.Ekalla kutsulla vissiin Fonzie ei kutsua kuullut ja oli ihmetellyt kun Pillard päästi irti ja jäi autuaana haistelemaan nurmea kesä auringon valossa…Mie jo mietin kauhu kuvia et mitä siellä tapahtuu kun ei koiraa kuulu.Seuraavan kutsun heitin vähän kovempaa ja sieltähän se sitten saapuikin into pinkeänä! Takaisin ohjaajan luo käveltiin yhdessä ilman talutinta,joka tämäkin meni yllätykskseni ilman mitään kummempia ongelmia,mitä nyt kuvaaja Cloe sai märät suukot kyykkiessään heinikossa..Muista koirista viis,tuolla on ihminen ja ihan yksin!!!

Lammasaitaus..
Ensin meidät ohjattiin m.Pillardin kanssa pienempään lammas aitaukseen jossa oli vain 5 lammasta.Päästyämme aitojen sisäpuolelle alkoi tapahtua.Lampaat säntäilivät ja me seisoimme farssin keskellä kuin eksyneet matkustajat. Lampaita yritti aidoista läpi,ali ja yksi pääsikin yli karkaamaan.Pillard viittoili vauhdikkaasti meitä aitauksesta pois.Mie jo ajattelin et jaaha,siinä se nyt oli.Kovasti ranskaksi Pillard jotain selitti enkä mie ymmärtänyt sanaakaan! Vihdoin tulkkina toiminut hymyillen mulle selvensi asiaa että Pillard oli kehunut ja pyytänyt kaikkia huomaamaan miten vahva voi pelkkä koiran katse ja olemus olla! Ei elettäkään ja lampaat reagoivat. Ja ei kun isoon aitaukseen missä lampiset meitä jo arvioivasti katselivatkin.
Pieni opastus miten seison ja missä. Päästyämme aitaukseen sama ruljanssi alkoi,annoin koiralle löysää ja sillon niitä villakasoja taas liikkui!Ja humps vaan ja yks mennä jolkotti pitkin peltoja.Pian Pillard otti johtavan lampaan kiinni ja viittoi minua tulemaan lähemmäs koiran kanssa.Oli täysi työ pitää koiraa ettei satu vahinkoja.Jälkeen päin ajateltuna olisi kai sitä hihnaa vähän voinut löysätäkkin..

Tämän jälkeen viittilöi herra Pillard ja kehotti ‘klik,klik’!! Mie siellä pöllämystyneenä että mitä klik klik??? Ja taas aitauksen laidalta neuvottiin päästämään irti.siinä vaiheessa en kyllä ite ollu samaa mieltä,ja jännitti aivan mielettömästi! No,jos kerta vaadit. Ja eikun menoksi! Hetken jo kerkisin ajatella että tää ei pääty hyvin,mutta kas kas.Kyllä ikänsä bösöjen kanssa töitä tehnyt osa koiraa ohjata ilman yhteistä kieltä.Se oli aivan uskomatonta!! Pieniä liikkeitä kepillä ja koira kiersi lampaiden kanssa kehää aivan kun olisi tehnyt sitä aina ennenkin. Paimen mikä paimen,ajattelin ja haltioituneena katselin saumatonta yhteistyötä ohjaajan ja koiran kesken usean kierroksen ajan,välillä hiljentäen tahtia välillä kiihdyttäen,suunnan muutoksia ja seisahduksia.wau,mitä meininkiä.. Pian kuului käsky kutsua koira luokseni(tämän sentään ymmärsin) Paluu maan pinnalle ja koira remeliin.

Loppuarvioinnissa Michelle Pillard kertoi tehneensä töitä Beauceronien kanssa vuosikymmeniä paimentaen toista sataa päistä lammaslaumaa.Hän puhui innokkaasti Fonzien taipumuksesta paimennukseen ja kehotti harkitsemaan ihan paimennuksen treenaamista aikuisten oikeasti! Hänen mielestään koirani katseen vahvuus on lampaille hivenen liikaa ja sai Fonzien sopivan huomattavasti paremmin karjan paimennukseen.Karja ei paineistu niin herkkään kun lampaat ja vaatii koiralta juuri tuollaista henkistä kanttia mitä fonziesta löytyy. Se oli mahtavaa kuunneltavaa..Pönde,mikä ei eläissään ollut yhtäkään lammasta nähnyt ja oli meinannut naapurin hevoset syödä yhtäkkiä luokiteltiinkin karjapaimeneksi.
Näin ollen Suoritimme epävirallisen paimennustaipumustestin CANTin hyväksytysti erinomaisin arvosanoin.

Arvostelu:
Sosiaalisuus..
Ihmisen kanssa: Mukava
Koiran kanssa: Sosiaalinen
Vieraat esineet: Välinpitämätön,utelias
Hihnassa kulkeminen: Valpas
Yksin jätettynä: Pysyy,rauhallinen
Luokse kutsu: Välitön/heti
Vaikea maasto: Tekee hyvin
Lähestymistapa paimentamiseen-Hakeutuu lauman luo *TB*
Kontakti laumaan- Rauhallinen,kiinnostunut *TB*
Aloitekyky: Pyrkii tekemään hyvin
Kiinnostus laumaan *TB*
*HYVÄKSYTTY*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti