Vanhasta Blogista siirretty.Fonzien tapaturma juhannus 2011.
Semmonen juhannus tänä vuonna….
Raskas parivuorokautinen takana.. Torstain ja perjantain välisenä yönä sattui fonzielle vakava tapaturma.
Jätkä juoksi tapansa mukaan autotallin vierusta viimeiseltä
pissitysreissulta.Kuulin ulahduksen ja käännyin katsomaan että mihin se
kohelo nyt itsesä kolautti.Koiran tullessa luokseni näin heti että nyt
on kyseessä muutakin kuin pelkkä kolaus.Oikeaa etutassua riiputtaen
koira seisoi edessäni ja koiran alle muodostui sekunneissa suuri
verilammikko.Isännälle karjaisin että nyt tarvitsee jotain millä
painaa,nyt on kiire.
Minulle valkeni heti että nyt on ranteesta valtimo auki ja kello on
00.30.Ensin soittamaan kyytiä millä mennään lekuriin-jonkun oli jäätävä
kotiin enkä minäkään yksin voinut koiraa viedä.Luojalle kiitos että
kyyti järjestyi koti pihaan alle 20 min. Ja päivystävä ell saatiin
kiteeltä,ja koira pöydälle 45min tapahtuneen jälkeen.Perillä todettiin
tilanteen vakavuus.Koira unille ja kiristyssiteet jalkaan ja haava
auki.Etutassussa oli 2cm syvä viiltohaava,joka oli katkaissut
pinnallisen koukistaja jänteen sekä valtimot ja nipun pienempiä suonia.
Kiitos PIA HJERPE rohkeasta toiminnasta! Pia totesi heti alkuun,ettei
hän osaa tehdä mitään ja että nyt etsitään joku kuka osaa. Eikun enimmät
suonet kiinni ja haava umpeen. Kuopiossa ei ollut resursseja meitä
ottaa vastaan,eikä AISTIssa.Niimpä suuntasimme auton keulan kohti VIIKIN
YES:sää. Kello löi 3.30 kun ajelimme tuulispäänä etelää kohti.Koira
makasi rauhoitettuna tipassa takaboksissa kinttu paketissa.
Perillä sitä taas odoteltiin.3h ennen ku meidät edes otettiin sisälle
koiran kera. Oli muuten pitkät 3h.Välillä tuntui että teki mieli
riehua,itkeä,huutaa-TEHKÄÄ NYT JOTAIN EDES!!!!!!!!! Lopulta lääkäri otti
meidät vastaan ja oli totuuden hetki. Matkalla olin päättänyt ettei
koira kolmella jalalla kotiin enää tule.Ei fonzien kaltaista
energiapommia kolmella jalalla pidetä.Ei tuo koira ansainnut elämää
häkissä liikuntarajoitteisena. :’(
Lääkäri kertoi hoitomahdollisuudet näkemättä haavaa.Olin kuitenkin
alusta asti valmis tekemään kaikkeni että koira saadaan kuntoon,joten
jos on jotain tehtavissä se tehdään maksoi mitä maksoi.
Ja taas odoteltiin.Saatiin siinä välissä onneksi autossa nukuttua
kolmisen tuntia pätkittäistä unta.Itse heräsin tunnin välein tarkistamaan
puhelinta,uusia uutisia toivoen ja peläten. Puoli viiden maissa puhelin
pirahti ja lääkäri kertoi operaation olevan ohi.Tilanne oli ollut
todella paha. Pian laittaman painesiteen poiston jälkeen ja tikkien
aukaisun seurauksena kaikki suonet olivat auenneet ja verenvuoto oli
ollut erittäin massiivista. Sen mitä itsekkin näin,en epäile yhtään.Itse
en ole eläissäni nähnyt yhtä paljon ja yhtä punaista verta. Aivan
järkyttävää.. Jalasta oli löytynyt kokonaan katkennut jänne,kimppu
katkenneita verisuonia ja kaksi täysin poikki olevaa valtimoa. Monta
tuntia oli operaatiota tehty ja paikalle hälytetty ortopedi oli saanut
jänteen paikoilleen ja suonet kiinni.Jalka kipsiin ja totaaliseen lepoon kuudeksi viikoksi. Kyllä saa olla taas tyytyväinen
koiraansa! Miten hienosti jätkä vieraiden kanssa jäi ja häntää vaan
heilutti ihmisten pyöriessä ympärillä. On se vaan pönde. Nyt tänään
lähdetään vaihtamaan kipsi uuteen,kun jalan turvotus on jo
hävinnyt.Tiistaina uudelleen ja siitä eteenpäin kerran viikkoon 6vkon
ajan.. Huokaus.. Mutta tuo eläin on niin paljon enemmän kuin pelkkä
pihan koriste tai egon jatke.Se on YSTÄVÄ ja ystäviä ei jätetä. Tulevat
viikot näyttää miten rankkaa hoito tulee olemaan,mutta siitä sitten
enemmän. Nyt yritetään järjestää puitteet itselle ja koiralle sopiviksi
ja toivotaan parasta että koira palutuu ennalleen.
Fonzie ei edes enää olisi keskuudessamme ilman että olisin itse ollut
paikalla ja saanut verenvuotoa laantumaan heti alkuun.Tai saatikka
ettei Pia olisi ollut niin päättäväinen tehdessään päätöksen miten
tassun kursi kasaan, ja etsiessään meille jatkohoitopaikkaa,tätä
sanoivat viikin lääkärit-rohkeaa toimintaa joka pelasti koiran hengen.
Aivan upeaa toimintaa.Kiitos Pia ilman sinua ei tuota pientä miestä enää
olisi! Suurimmat kiitokset ansaitsee Titta joka lähti kekellä yötä
pyyteettömästi viemään meitä kiteelle tai epäröimättä päätti lähteä
helsinkiin juhannusaattona.Kiitos Titta,en voi kyllksi kiittää. Itsestä
ei olisi ollut ajamaan,niin sekaisin ja hysteerinen tuon matkan
olin.Kiitos Viikki asiantuntevasta hoidosta.
Ennustetta ei tässä vaiheessa varmaksi ole. Mulle on aivan sama
tuleeko Fonziesta enää harrastuskoiraa tai näyttelykoiraa.Pääasia että
se saadaan kuntoon ja sen elämä on kivutonta ja liikkuminen onnistuu
nelijalkaisena.
_________________
_________________
Lastan vaihto nro 1
Lauantaina sitten “päästiin” uusimaan lastan sisälmykset.Jalassa
siis ennakkoluuloista poiketen lasta,ei kipsi. Joku hieno härveli minkä
voi muotoilla vaikka joka kerta uudelleen. Uusinta uutta kuulema.
Päivystävä ell. Tarkisti haavan pojan vedellessä sikeitä,jälleen. 3s
kerta 2 vuorokauden sisään.Mahto olla darra kun heräs. Haava näytti
siistiltä ja kipsiin vaihdettiin rievut ja pehmukkeet ja pakettiin.
Kummasti tuo adrenaliini vaikuttaa.Edellisenä päivänä kanneltiin yli
45kg beussi urosta mennen tullen ees taas ja nyt meinas voimat loppua jo
ensimmäisten metrien jälkeen. No koira nyt kuitenkin kyydissä oli ja
kotia kohti taas. Kotona isäntä kappas Fonzien syliin ja olkkarin
lattialle peiton alle pötkälleen. Aikamme istuskeltiin keittiössä
herran vedellessä tiukasti sikeitä.Kun noustiin ylös ja siirryttiin
eteisen puolelle alkoi perästä kuulua KOPS KOPS KOPS sieltähän se miun
täydessä unessa oleva pöndeni tulikin kamalalla vauhdilla lastan
kopistessa lattiaan.Mie siinä karjumaan et ottakaa se kiinni! Mut ku
eihän pönde nyt oo kippee jos joku on ulos lähdössä.Hyvä että pystyssä
pysyi,mutta sinnikkäästä mukaan se tunki. Onneks ei laitettu sohvalle
nukkumaan, niinku alkuun meinattiin.Olis tullu lastoineen päivineen
turvalleen sieltä.Sen verran säpäkästi lattialtakin nousi. Ruokakin
alkoi illalla jo hieman maittamaan ja lääkkeet meni huomaamatta..Toisin
jatkossa.
_____________-
Lastan vaihto part.2
Tänään KIVUTTOMALLE Martinan hoiviin. Viikistä olikin jo Martinaa
infottu,mikä yllätti miut aika lailla.Miule ei kukaan sanonu että
paikallinen lääkäri tietää jo tilanteesta. Nyt sitten jatketaan
loppuhoidot Kivuttomalla.
Lastahöhkötystä purkaessa,eilen huomaamani pistävä haju ei kun
vahvistui. Just. Haava ja iho aika huonossa jamassa.Tulehdus oli
iskemässä,mutta onneksi ei vielä pahasti ollut iho rikki.Niimpä
jatkohoitona käydäänkin kolmen päivän välein eikä viikon,niinkuin aluksi
oli suunnitelma. Martina huuhteli jalan ja haavan.kuivattiin ja
puunattiin ja uudet tavarat sisään.Lastan Martina laittoi kuitenkin nyt
ulkopuolelle eikä sisäpuolelle niin kuin se oli aiemmin ollut. Tämä
kuulema siksi ettei lasta hautoisi kudoksia enempää ja samalla taivutti
lastan niin ettei sillä kyllä nyt kävellä metriäkään.Jos eilen lasta
oli koukussa ,niin nyt se sit on tosiaan koukussa.Parissa minuutissa
Lasta kovettui uudelleen ja eikun paketti kiinni. Miehän sain jo
kauheet hepulit et mites nyt elellään.Edellisellä lastalla kun oli
pystynyt hieman könkkäämään,mutta Martina oli sitä mieltä et nyt ei
kävellä enää metriäkään. Ai luoja sitä epätoivoa kun kotiin
päästiin.Kiitos taas Titta kun taoit kalloon että kyllä se koira nyt
osaa kolmellakin jalalla kävellä.niinhän tuo vähä näyttäs.Päivät kuluu
edelleen tasan kuistin nurkalle kävellessä ja taas sisään
lepäämään.Kaikki höyryäminen ja liikkuminen on kiellettyä ollut koko
ajan.Joten voi vaan kuvitella sitä riemua jos jotain tapahtuu.Siis
jotain = IHAN MITÄ VAAN. Sit mennään. Yrityksen puutteesta ei fonzia
voi ainakaan moittia.Sillon ei oo köyhä eikä kipee.Toppuutella joutuu
aika lailla. Yllättävän hyvin fonzie on sisällä rauhallisen elämän
tyylin tähän asti ottanut. Jokainen joka fonzien tuntee sana Tekemättömyys ja Fonzie ei todella mahdu samaan lauseeseen.
Ruokahaluttomuus vaivaa yhä,mutta seuraillaan.Syöpi sentään jotain.
Perjantaina sitten mennään uudelleen unil…,eikun siis eläinlääkäriin.
Mie jatkan omia yöunia olohuoneen sohvalla,toisen pienen unia
vartioiden. Voi kun kaikki menis tästä lähtien paremmin..
On saanu keksiä jos jonniinmoisia virityksiä pillereiden kurkkuun
saamiseen.Väkisin,maarittelemalla,piilottamalla(nakin sisällä oleva
pilleri on helppo erotella:purasee ensin,jos kolahtaa sit sylkee pois,
ni pilleri tipahtaa, sit syö pelkän nakin,näppärää.Jauhelihan sekaan,juu
ei.Uus kikka: voin sekaan-NO WAY.Jauhelihaan murskattuna,noup ei ees
maistele koko lihaa ,eka nuuhkasun jälkeen.On työnnetty sivusta pilleri
kurkkuun ja nakki perään. Jännä tuo koiran kieli miten se kaivaa sen
pillerin pois, mutta nakki uppoaa.uskomatonta!!) Tänään sit ostin
pillerin tökkäsijän.(mikä lie oikea nimi) Sillä saapi pillerin suoraan
kurkkuun.Sen kun kokeilin pelkillä sormilla, ni lopetin ku meinas mennä
sormet mut ei pilleri.Illalla testataan toimiiko paremmin.Nykyään koira
jo näkee miusta millon lähestyn pillerit mielessä.Kulmien alta
kahtelee jo kaukaa ja kääntyy nurkkaan päin.Sitä mitä ei nää,ei ole
olemassa.
_______________
Lastan vaihto part.3 (pe.1.7.11)
Kivuttomalle taas tiemme vei. Martina iloisesti otti ukon vastaan ja
uusia sisälmyksiä lastan sisään. Het alkuun kysymys:Kokeillaanko ilman
rauhotusta tällä kertaa? Oli Ell.kin sitä mieltä että rauhotus kolmen
päivän välein on aika paljon yhdelle koiralle. Mie kyllä emmin ,mutta
aina kannattaa kokeilla.Ja kannatti. Humps koira nurin ja pöydälle.Titta
makaamaan etupään päälle ja mie takapään.Siinä sitten martina purki
paketin,pesi haavan ja lopuksi kuivattiin föönillä.Par kertaa
herraherranen kokeili nousta ylös,mutta kun ei heti onnistunu niin
rauhallisesti oli aloillaan vaikka oman aikansa jouduttiin olemaan ja
odottelemaankin.Haava oli paranemaan päin,eikä löyhkääkään enää
ollut.LUOJANKIITOS!!!! Melkein jo yöunet meni kun tuskailin märkänevää
haavaa. Näillä näkymin sisuksia vaihdellaan seuraavan kerran vasta
tiistaina ellei nyt jotain tule.Peukut pystyyn että selvittäisiin ilman
tulehduksia.Jotenkin sitä itse on vaan niin avuton.Parhaansa
yrittää,varoo ja suorastaan pyörittää pumpulissa ni mitä teke koira.NO
menee neliveto päällä tietenkin! Kun kaikki on niiiiiin ihanaa ja
juoksemaankin olis jo kova hinku.Hihnassa pissatetaan edelleen,ja
suurella todennäköisyydellä vielä seuravat 7vkoa.Mutta kuntoutus sitten
ajallaan. En kyllä alkuun olis uskonut miten rankkaa tämä henkisesti on.
Ei nää ell käynnit ressaa tai hihnassa kuljettaminen välillä valjaista
koiraa tukien, kun alkaa koiran omat voimat loppua. Pahempaa on tämä
henkinen puoli.Koko ajan mietit onko kaikki nyt varmasti hyvin.Kauhean
lämminkin.Onkohan se nyt repiny sen lastan veke.Satuttaakohan se nyt
itsensä uudelleen kun yrittää tehä tarpeensa kahdella jalalla,uros
koirat kun tekevät F:n mielestä raajarikkonakin takakoipi
ylhäällä.sangen huvittavan näköistä.Parikertaa se on siinä onnistunutkin
kun taiteilee kahdella jalalla.Ummetusta on ollut aika reilusti.Ekalla
kerralla meni 5pv ja nyt on toinen kierros ja kaks vuorokautta jo
takana.Eli taas apteekkiin levolakkia hakemaan..Suapi skörden irtoamaan!
En muuten aikoihin oo ollu yhtä ilonen, ku viime jöötistä! Nauratti jo
ihan ihteesäkkin ku kehuin koiraa ylenpalttisesti sontimisesta! Ruoka
maistuu,lääkkeet ei. Vanha kikka toimii parhaiten LIHAPULLA neljään
osaan:eka annetaan kaks palaa jossa ei oo lääkettä,het perään semmonen
missä on ja sitä seuraa jonossa taas lääkkeetön.Reppana kerkii ees
maistella ku tulee semmosta tahtia palkkaa.Ennen tää vaan onnistu
paremmin ku pysty teettämään jotain :istu,maahan jne. No nyt ku sanon
näin ni tottahan toki se sylkee taas riviin iltalääkkeet O_o
Pitää ottaa potillaasta kuva kuhan tässä muistaa.Nyt olis katu uskottavuuskin kohdallaan,kun siteessä on pääkallokuvioita

Perhana,mulle ei v***lla..

Kovasti oli Martina sitä mieltä,että sisukset voisin vaihtaa
kotonakin,mutta kieltäydyin kohteliaasti.Meillä on niin paljon näitä
ns.muuttuvia tekijöitä,etten ota riskiä että jotain sattuu.Roni
hälyyttää pihalla turhaan,joku paukasee ilmoittamatta sisään,Laps tekee
jotain yms.Ehkä myöhemmin. Kovasti sai koira kehuja rauhallisuudestaan
ja miten hyvin antoi hoitaa nukuttamatta.Muutaman kerran kahtoi suurella
silmällä -mitäs meinasit nyt? mut niin oli reipas laps. Lopuksi vielä
annoin käyskennellä pitkällä hihnalla huoneessa.Fonzie-rakastan kaikkia-
napsahti Martinan eteen kuin sanoen -PALKKA,Kun nyt olin niin REIPAS
poika! Häntä heilui ja palkkahan tuli,kuin tilattuna.Ja taas kehuttiin
miten onkin mukava luonne. Eikös olekkin? Onhan se meitin FonZie,ei ehkä
se terävin veitsi laatikossa,mutta niin äärettömän iloinen ja
onnellinen koira,että toista saa hakea.
Nalaa ottaa suunnattomasti aivoon,että F viettää aikaa SEN ikiomassa
häkissä.Se kun on tähän asti ollut Nalan oma turva missä syödään luut ja
muut.Eka ilta meni kiukutessa häkin edessä,mutta nyt asia jo hiljaa
hyväksytään. Nyt ahdistaa se että F pääsee yksin ulos!Nala siirretään
myös sivuun,jotta ei sattuisi mitään vahinkoja näiden
telmiessä.Kaihoisasti F katselee kaverin perään.Viikkoon kun ei oo saanu
missään tekemisissä olla.Mitä nyt häkin raoista hieman ohimennessä
haistella.
Illlalla pidetään hieronta sessioita.F makaa pitkin pituuttaan
olkkarin lattialla ja mie leivon.Näillä +30 keleillä se on sangen
kröhöm.mielenkiintoista.Alkaa terve jalka näyttämään siltä että vetää
maitohapoille niin oon sitä nyt muutamana iltana jyystäny,jos se
auttaisi vähän.
ENÄÄ 5VIIKKOA LASTAA JÄLJELLÄ!!!!!! Äkkiä kului eka
viikko,toivottavasti menee loputkin. Sit mie jäänkin sopivasti lomalle
kun aletaan kuntouttamaan… Mutta lissää taas ensiviikolla!
_______________
Lastan vaihto part.4 (5.6.11)
Tällä kertaa isäntä kävi pönden kanssa Kivuttomalla Kirsin
hoivissa.Haava punoitti vielä parista paikasta, joten Kirsi näki
parhaaksi jatkaa antibioottikuuria vielä viikolla.No eipä siinä mitä.
Kotia kun tulin ja näin antibiootti pussin pöydällä, ni nauruhan siitä
tuli.Niinku tuossa aiemmin oli puhetta mitä taiteilua tämä meidän
antibioottejen syönti on,eikun lystimmäksi muuttuu…Ihan on pieniä nuo
pillerit. Jokainen vilkaiskoon pikkurillin päätä vimosesta nivelestä
ylöspäin.jep.sellaisia.pieniä. MITEN IHMEESSÄ MIE PIILOTAN SEN
NAKKIIN!!???!!! juu en mitenkään..En oo ees jaksanu ajatella vielä
moista,huh huh. Lauantaihin aikaa hieroa sotasuunnitelma.Tuo elikko kun
tuntuu tunnistavan sanan antibiootti.Sikäli menee leuat lukkoon eikä saa
rautakangellakaan väännettyä auki.
Reippaasti oli jätkä ollu taas pöydällä kylellään ku olivat pesseet
ja puunanneet kintun.Nyt on sit riemun keltainen kääre tällä
kertaa.Siinä on apiloita,Toivottavasti tuovan hyvää onnea. Enää 3,5
vkoa.(säälittävää)!!!
Vauhti eikun kovenee…Nyt ei vissiin haava enää oo kipeä, kun on jo
aika pitäminen hihnan päässä kun ulos mennään.Satasta
ovelle.rauhallisesti oviaukosta ja sit oliskin jo taa mahdoton
kiire,paheneekohan tää vaan.Sit se loikkii kolmella jalalla pitkin
poikin pusikoita,nyt kun hiffas et pääsee nopeemmin, kun nostaa kintun
koukkuun, eikä yritä heiluttaa sitä mukana..Tottahan toki siihen
louhikkoisimpaan paikkaan pitäis aina päästä.Tai sinne missä on sankin
pusikko.Aika murhaavia mulkasuja satelee ,kun käsken poikkeen.Nyt on
alkanu vastalauseitakin mökistä kuulua.Ei oo vissiin yhtään hauskaa
jäädä sisään, kun muut pääsee ulos.
Ollaan vähän mielen virikkeeks yritetty tehdä nakkipalkalla sormien
tunnistamista.No joo.Miusta tuntuu ennemminkin, et pönde opettaa minua
antamaan Nakin kun tarpeeksi tuijottaa.Hyvin onnistuu, ku taitaa olla
ohjaajalla palkkaus pielessä.Milakin kävi kysymässä ykspäivä et -Mitä
sie äiti YRITÄT? just.

Mut pääasia että on hauskaa..Harjoittelemme tätä naksuttimella siis
eteenpäin.kerron sitten kun tiedän toimiiko.Jos ei tuu tarinaa siitä
emme ole missiossamme onnistuneet,eikä siitä siis ole tarvetta mainita
enää

________________
Lasta Pois
Tänään se päivä koitti mitä on odotettukin. Martina poisti nyt lastan
lopullisesti.JABADABADUU!!! Jalka on parantunut odotetusti ja nyt
aloitetaan kuntoutus. Seuraavana mennään Fysioterapeutti Heli
Kapanen-Lappalaisen luo vähän uiskentelemaan,että saataisiin jalan
liikeradat normaaleiksi.Nopeasti herra hiffasi jalan olevan jo
käyttökunnossa ja kovasti yrittää sillä jo astellakkin. Herkästi vielä
nousee kinttu taivaisiin ja kolmella jalalla mennään,mutta rohkaisua
tarvitsee nyt koira ja omistaja._Hirvitti katsoa kun Martina jalkaa
ojenteli ja tassua paineli.Nauroi vain että tämä on pientä,kohta sen
pitää kannatella liki 50kg elopainoa. huh,hirvittää..Jännä miten se niin
iloisena meneekin aina lääkäriin,vaikka ainaan tapahtuu jotain
epämiellyttävää.Onhan se jalka aika kurjassa kunnossa muuten.Kuihtunu
puoleen mitä oli ja karvakin on erittäin heikkoa.Siellä täällä kaljuja
kohtia ja kutiavankin näyttäisi.Illalla pestään taas jalkaa ja hierotaan
ja puunataan.Anturat on aika kovettuneet ja niihin pitäisi tunkea litra
kaupalla bebantenia ja elmukelmua..saa nähä miten onnistuu

Aika kova oli jätkä jo muutenkin askartelemaan tuon lastan kanssa viime
aikoina.Selkäsä käänti ni jo oli puol kinttua näkyvissä,sit sitä
ihmeteltiin yhdessä että hupsista vaan,mites sille nyt noin on
käyny??-en mie kyllä yhtään osaa arvata- näytti Fonzien ilme olevan
Sattui siellä jotain,mistä mie epäilen että tuo koira ei osaa ottaa
tosissaan itseään pienempiä koiria. Isolla egolla varustettu
jackrusselin terrieri uros oli kovasti sitä mieltä että vähintään syö
Fonzien.Äkkinäinen koira vastaisi takasin samalla mitalla räyhäävälle
koiralle,ja mitä vielä.Fonzie heilutti häntäänsä ja kaula pitkällä oli
menossa tekemään tuttavuutta. Isommille koirille kun vastaa välittömästi
takasin,mut ei.pienille ei.Ihan kun ne saiskin vähä rähistä. :D Häntä
heiluen jäi pää kallellaan katsomaan riekkuvan pikkuhirviön perään.
Samalla otettiin pojasta viralliset kuvat lonkista ja kyynäreistä.
Lonkat ja kyynäreet terveet,virallisia tuloksia odotellaan!!! jes!!!!!!!!
___________