Semmonen juhannus tänä vuonna….
Raskas parivuorokautinen takana.. Torstain ja perjantain välisenä yönä sattui fonzielle vakava tapaturma.
Jätkä juoksi tapansa mukaan autotallin vierusta viimeiseltä pissitysreissulta.Kuulin ulahduksen ja käännyin katsomaan että mihin se kohelo nyt itsesä kolautti.Koiran tullessa luokseni näin heti että nyt on kyseessä muutakin kuin pelkkä kolaus.Oikeaa etutassua riiputtaen koira seisoi edessäni ja koiran alle muodostui sekunneissa suuri verilammikko.Isännälle karjaisin että nyt tarvitsee jotain millä painaa,nyt on kiire.
Minulle valkeni heti että nyt on ranteesta valtimo auki ja kello on 00.30.Ensin soittamaan kyytiä millä mennään lekuriin-jonkun oli jäätävä kotiin enkä minäkään yksin voinut koiraa viedä.Luojalle kiitos että kyyti järjestyi koti pihaan alle 20 min. Ja päivystävä ell saatiin kiteeltä,ja koira pöydälle 45min tapahtuneen jälkeen.Perillä todettiin tilanteen vakavuus.Koira unille ja kiristyssiteet jalkaan ja haava auki.Etutassussa oli 2cm syvä viiltohaava,joka oli katkaissut pinnallisen koukistaja jänteen sekä valtimot ja nipun pienempiä suonia. Kiitos PIA HJERPE rohkeasta toiminnasta! Pia totesi heti alkuun,ettei hän osaa tehdä mitään ja että nyt etsitään joku kuka osaa. Eikun enimmät suonet kiinni ja haava umpeen. Kuopiossa ei ollut resursseja meitä ottaa vastaan,eikä AISTIssa.Niimpä suuntasimme auton keulan kohti VIIKIN YES:sää. Kello löi 3.30 kun ajelimme tuulispäänä etelää kohti.Koira makasi rauhoitettuna tipassa takaboksissa kinttu paketissa.
Perillä sitä taas odoteltiin.3h ennen ku meidät edes otettiin sisälle koiran kera. Oli muuten pitkät 3h.Välillä tuntui että teki mieli riehua,itkeä,huutaa-TEHKÄÄ NYT JOTAIN EDES!!!!!!!!! Lopulta lääkäri otti meidät vastaan ja oli totuuden hetki. Matkalla olin päättänyt ettei koira kolmella jalalla kotiin enää tule.Ei fonzien kaltaista energiapommia kolmella jalalla pidetä.Ei tuo koira ansainnut elämää häkissä liikuntarajoitteisena. :’(
Lääkäri kertoi hoitomahdollisuudet näkemättä haavaa.Olin kuitenkin alusta asti valmis tekemään kaikkeni että koira saadaan kuntoon,joten jos on jotain tehtavissä se tehdään maksoi mitä maksoi.
Ja taas odoteltiin.Saatiin siinä välissä onneksi autossa nukuttua kolmisen tuntia pätkittäistä unta.Itse heräsin tunnin välein tarkistamaan puhelinta,uusia uutisia toivoen ja peläten. Puoli viiden maissa puhelin pirahti ja lääkäri kertoi operaation olevan ohi.Tilanne oli ollut todella paha. Pian laittaman painesiteen poiston jälkeen ja tikkien aukaisun seurauksena kaikki suonet olivat auenneet ja verenvuoto oli ollut erittäin massiivista. Sen mitä itsekkin näin,en epäile yhtään.Itse en ole eläissäni nähnyt yhtä paljon ja yhtä punaista verta. Aivan järkyttävää.. Jalasta oli löytynyt kokonaan katkennut jänne,kimppu katkenneita verisuonia ja kaksi täysin poikki olevaa valtimoa. Monta tuntia oli operaatiota tehty ja paikalle hälytetty ortopedi oli saanut jänteen paikoilleen ja suonet kiinni.Jalka kipsiin ja totaaliseen lepoon kuudeksi viikoksi. Kyllä saa olla taas tyytyväinen koiraansa! Miten hienosti jätkä vieraiden kanssa jäi ja häntää vaan heilutti ihmisten pyöriessä ympärillä. On se vaan pönde. Nyt tänään lähdetään vaihtamaan kipsi uuteen,kun jalan turvotus on jo hävinnyt.Tiistaina uudelleen ja siitä eteenpäin kerran viikkoon 6vkon ajan.. Huokaus.. Mutta tuo eläin on niin paljon enemmän kuin pelkkä pihan koriste tai egon jatke.Se on YSTÄVÄ ja ystäviä ei jätetä. Tulevat viikot näyttää miten rankkaa hoito tulee olemaan,mutta siitä sitten enemmän. Nyt yritetään järjestää puitteet itselle ja koiralle sopiviksi ja toivotaan parasta että koira palutuu ennalleen.
Fonzie ei edes enää olisi keskuudessamme ilman että olisin itse ollut paikalla ja saanut verenvuotoa laantumaan heti alkuun.Tai saatikka ettei Pia olisi ollut niin päättäväinen tehdessään päätöksen miten tassun kursi kasaan, ja etsiessään meille jatkohoitopaikkaa,tätä sanoivat viikin lääkärit-rohkeaa toimintaa joka pelasti koiran hengen. Aivan upeaa toimintaa.Kiitos Pia ilman sinua ei tuota pientä miestä enää olisi! Suurimmat kiitokset ansaitsee Titta joka lähti kekellä yötä pyyteettömästi viemään meitä kiteelle tai epäröimättä päätti lähteä helsinkiin juhannusaattona.Kiitos Titta,en voi kyllksi kiittää. Itsestä ei olisi ollut ajamaan,niin sekaisin ja hysteerinen tuon matkan olin.Kiitos Viikki asiantuntevasta hoidosta.
Ennustetta ei tässä vaiheessa varmaksi ole. Mulle on aivan sama tuleeko Fonziesta enää harrastuskoiraa tai näyttelykoiraa.Pääasia että se saadaan kuntoon ja sen elämä on kivutonta ja liikkuminen onnistuu nelijalkaisena.
_________________
_________________
Lastan vaihto nro 1
Lauantaina sitten “päästiin” uusimaan lastan sisälmykset.Jalassa siis ennakkoluuloista poiketen lasta,ei kipsi. Joku hieno härveli minkä voi muotoilla vaikka joka kerta uudelleen. Uusinta uutta kuulema.
Päivystävä ell. Tarkisti haavan pojan vedellessä sikeitä,jälleen. 3s kerta 2 vuorokauden sisään.Mahto olla darra kun heräs. Haava näytti siistiltä ja kipsiin vaihdettiin rievut ja pehmukkeet ja pakettiin. Kummasti tuo adrenaliini vaikuttaa.Edellisenä päivänä kanneltiin yli 45kg beussi urosta mennen tullen ees taas ja nyt meinas voimat loppua jo ensimmäisten metrien jälkeen. No koira nyt kuitenkin kyydissä oli ja kotia kohti taas. Kotona isäntä kappas Fonzien syliin ja olkkarin lattialle peiton alle pötkälleen. Aikamme istuskeltiin keittiössä herran vedellessä tiukasti sikeitä.Kun noustiin ylös ja siirryttiin eteisen puolelle alkoi perästä kuulua KOPS KOPS KOPS sieltähän se miun täydessä unessa oleva pöndeni tulikin kamalalla vauhdilla lastan kopistessa lattiaan.Mie siinä karjumaan et ottakaa se kiinni! Mut ku eihän pönde nyt oo kippee jos joku on ulos lähdössä.Hyvä että pystyssä pysyi,mutta sinnikkäästä mukaan se tunki. Onneks ei laitettu sohvalle nukkumaan, niinku alkuun meinattiin.Olis tullu lastoineen päivineen turvalleen sieltä.Sen verran säpäkästi lattialtakin nousi. Ruokakin alkoi illalla jo hieman maittamaan ja lääkkeet meni huomaamatta..Toisin jatkossa.
_____________-
Lastan vaihto part.2
Tänään KIVUTTOMALLE Martinan hoiviin. Viikistä olikin jo Martinaa infottu,mikä yllätti miut aika lailla.Miule ei kukaan sanonu että paikallinen lääkäri tietää jo tilanteesta. Nyt sitten jatketaan loppuhoidot Kivuttomalla.
Lastahöhkötystä purkaessa,eilen huomaamani pistävä haju ei kun vahvistui. Just. Haava ja iho aika huonossa jamassa.Tulehdus oli iskemässä,mutta onneksi ei vielä pahasti ollut iho rikki.Niimpä jatkohoitona käydäänkin kolmen päivän välein eikä viikon,niinkuin aluksi oli suunnitelma. Martina huuhteli jalan ja haavan.kuivattiin ja puunattiin ja uudet tavarat sisään.Lastan Martina laittoi kuitenkin nyt ulkopuolelle eikä sisäpuolelle niin kuin se oli aiemmin ollut. Tämä kuulema siksi ettei lasta hautoisi kudoksia enempää ja samalla taivutti lastan niin ettei sillä kyllä nyt kävellä metriäkään.Jos eilen lasta oli koukussa ,niin nyt se sit on tosiaan koukussa.Parissa minuutissa Lasta kovettui uudelleen ja eikun paketti kiinni. Miehän sain jo kauheet hepulit et mites nyt elellään.Edellisellä lastalla kun oli pystynyt hieman könkkäämään,mutta Martina oli sitä mieltä et nyt ei kävellä enää metriäkään. Ai luoja sitä epätoivoa kun kotiin päästiin.Kiitos taas Titta kun taoit kalloon että kyllä se koira nyt osaa kolmellakin jalalla kävellä.niinhän tuo vähä näyttäs.Päivät kuluu edelleen tasan kuistin nurkalle kävellessä ja taas sisään lepäämään.Kaikki höyryäminen ja liikkuminen on kiellettyä ollut koko ajan.Joten voi vaan kuvitella sitä riemua jos jotain tapahtuu.Siis jotain = IHAN MITÄ VAAN. Sit mennään. Yrityksen puutteesta ei fonzia voi ainakaan moittia.Sillon ei oo köyhä eikä kipee.Toppuutella joutuu aika lailla. Yllättävän hyvin fonzie on sisällä rauhallisen elämän tyylin tähän asti ottanut. Jokainen joka fonzien tuntee sana Tekemättömyys ja Fonzie ei todella mahdu samaan lauseeseen. Ruokahaluttomuus vaivaa yhä,mutta seuraillaan.Syöpi sentään jotain. Perjantaina sitten mennään uudelleen unil…,eikun siis eläinlääkäriin. Mie jatkan omia yöunia olohuoneen sohvalla,toisen pienen unia vartioiden. Voi kun kaikki menis tästä lähtien paremmin..
On saanu keksiä jos jonniinmoisia virityksiä pillereiden kurkkuun saamiseen.Väkisin,maarittelemalla,piilottamalla(nakin sisällä oleva pilleri on helppo erotella:purasee ensin,jos kolahtaa sit sylkee pois, ni pilleri tipahtaa, sit syö pelkän nakin,näppärää.Jauhelihan sekaan,juu ei.Uus kikka: voin sekaan-NO WAY.Jauhelihaan murskattuna,noup ei ees maistele koko lihaa ,eka nuuhkasun jälkeen.On työnnetty sivusta pilleri kurkkuun ja nakki perään. Jännä tuo koiran kieli miten se kaivaa sen pillerin pois, mutta nakki uppoaa.uskomatonta!!) Tänään sit ostin pillerin tökkäsijän.(mikä lie oikea nimi) Sillä saapi pillerin suoraan kurkkuun.Sen kun kokeilin pelkillä sormilla, ni lopetin ku meinas mennä sormet mut ei pilleri.Illalla testataan toimiiko paremmin.Nykyään koira jo näkee miusta millon lähestyn pillerit mielessä.Kulmien alta kahtelee jo kaukaa ja kääntyy nurkkaan päin.Sitä mitä ei nää,ei ole olemassa.
_______________
Lastan vaihto part.3 (pe.1.7.11)
Kivuttomalle taas tiemme vei. Martina iloisesti otti ukon vastaan ja uusia sisälmyksiä lastan sisään. Het alkuun kysymys:Kokeillaanko ilman rauhotusta tällä kertaa? Oli Ell.kin sitä mieltä että rauhotus kolmen päivän välein on aika paljon yhdelle koiralle. Mie kyllä emmin ,mutta aina kannattaa kokeilla.Ja kannatti. Humps koira nurin ja pöydälle.Titta makaamaan etupään päälle ja mie takapään.Siinä sitten martina purki paketin,pesi haavan ja lopuksi kuivattiin föönillä.Par kertaa herraherranen kokeili nousta ylös,mutta kun ei heti onnistunu niin rauhallisesti oli aloillaan vaikka oman aikansa jouduttiin olemaan ja odottelemaankin.Haava oli paranemaan päin,eikä löyhkääkään enää ollut.LUOJANKIITOS!!!! Melkein jo yöunet meni kun tuskailin märkänevää haavaa. Näillä näkymin sisuksia vaihdellaan seuraavan kerran vasta tiistaina ellei nyt jotain tule.Peukut pystyyn että selvittäisiin ilman tulehduksia.Jotenkin sitä itse on vaan niin avuton.Parhaansa yrittää,varoo ja suorastaan pyörittää pumpulissa ni mitä teke koira.NO menee neliveto päällä tietenkin! Kun kaikki on niiiiiin ihanaa ja juoksemaankin olis jo kova hinku.Hihnassa pissatetaan edelleen,ja suurella todennäköisyydellä vielä seuravat 7vkoa.Mutta kuntoutus sitten ajallaan. En kyllä alkuun olis uskonut miten rankkaa tämä henkisesti on. Ei nää ell käynnit ressaa tai hihnassa kuljettaminen välillä valjaista koiraa tukien, kun alkaa koiran omat voimat loppua. Pahempaa on tämä henkinen puoli.Koko ajan mietit onko kaikki nyt varmasti hyvin.Kauhean lämminkin.Onkohan se nyt repiny sen lastan veke.Satuttaakohan se nyt itsensä uudelleen kun yrittää tehä tarpeensa kahdella jalalla,uros koirat kun tekevät F:n mielestä raajarikkonakin takakoipi ylhäällä.sangen huvittavan näköistä.Parikertaa se on siinä onnistunutkin kun taiteilee kahdella jalalla.Ummetusta on ollut aika reilusti.Ekalla kerralla meni 5pv ja nyt on toinen kierros ja kaks vuorokautta jo takana.Eli taas apteekkiin levolakkia hakemaan..Suapi skörden irtoamaan! En muuten aikoihin oo ollu yhtä ilonen, ku viime jöötistä! Nauratti jo ihan ihteesäkkin ku kehuin koiraa ylenpalttisesti sontimisesta! Ruoka maistuu,lääkkeet ei. Vanha kikka toimii parhaiten LIHAPULLA neljään osaan:eka annetaan kaks palaa jossa ei oo lääkettä,het perään semmonen missä on ja sitä seuraa jonossa taas lääkkeetön.Reppana kerkii ees maistella ku tulee semmosta tahtia palkkaa.Ennen tää vaan onnistu paremmin ku pysty teettämään jotain :istu,maahan jne. No nyt ku sanon näin ni tottahan toki se sylkee taas riviin iltalääkkeet O_o
Pitää ottaa potillaasta kuva kuhan tässä muistaa.Nyt olis katu uskottavuuskin kohdallaan,kun siteessä on pääkallokuvioita
Perhana,mulle ei v***lla.. 
Kovasti oli Martina sitä mieltä,että sisukset voisin vaihtaa
kotonakin,mutta kieltäydyin kohteliaasti.Meillä on niin paljon näitä
ns.muuttuvia tekijöitä,etten ota riskiä että jotain sattuu.Roni
hälyyttää pihalla turhaan,joku paukasee ilmoittamatta sisään,Laps tekee
jotain yms.Ehkä myöhemmin. Kovasti sai koira kehuja rauhallisuudestaan
ja miten hyvin antoi hoitaa nukuttamatta.Muutaman kerran kahtoi suurella
silmällä -mitäs meinasit nyt? mut niin oli reipas laps. Lopuksi vielä
annoin käyskennellä pitkällä hihnalla huoneessa.Fonzie-rakastan kaikkia-
napsahti Martinan eteen kuin sanoen -PALKKA,Kun nyt olin niin REIPAS
poika! Häntä heilui ja palkkahan tuli,kuin tilattuna.Ja taas kehuttiin
miten onkin mukava luonne. Eikös olekkin? Onhan se meitin FonZie,ei ehkä
se terävin veitsi laatikossa,mutta niin äärettömän iloinen ja
onnellinen koira,että toista saa hakea.Nalaa ottaa suunnattomasti aivoon,että F viettää aikaa SEN ikiomassa häkissä.Se kun on tähän asti ollut Nalan oma turva missä syödään luut ja muut.Eka ilta meni kiukutessa häkin edessä,mutta nyt asia jo hiljaa hyväksytään. Nyt ahdistaa se että F pääsee yksin ulos!Nala siirretään myös sivuun,jotta ei sattuisi mitään vahinkoja näiden telmiessä.Kaihoisasti F katselee kaverin perään.Viikkoon kun ei oo saanu missään tekemisissä olla.Mitä nyt häkin raoista hieman ohimennessä haistella.
Illlalla pidetään hieronta sessioita.F makaa pitkin pituuttaan olkkarin lattialla ja mie leivon.Näillä +30 keleillä se on sangen kröhöm.mielenkiintoista.Alkaa terve jalka näyttämään siltä että vetää maitohapoille niin oon sitä nyt muutamana iltana jyystäny,jos se auttaisi vähän.
ENÄÄ 5VIIKKOA LASTAA JÄLJELLÄ!!!!!! Äkkiä kului eka viikko,toivottavasti menee loputkin. Sit mie jäänkin sopivasti lomalle kun aletaan kuntouttamaan… Mutta lissää taas ensiviikolla!
_______________
Lastan vaihto part.4 (5.6.11)
Tällä kertaa isäntä kävi pönden kanssa Kivuttomalla Kirsin hoivissa.Haava punoitti vielä parista paikasta, joten Kirsi näki parhaaksi jatkaa antibioottikuuria vielä viikolla.No eipä siinä mitä. Kotia kun tulin ja näin antibiootti pussin pöydällä, ni nauruhan siitä tuli.Niinku tuossa aiemmin oli puhetta mitä taiteilua tämä meidän antibioottejen syönti on,eikun lystimmäksi muuttuu…Ihan on pieniä nuo pillerit. Jokainen vilkaiskoon pikkurillin päätä vimosesta nivelestä ylöspäin.jep.sellaisia.pieniä. MITEN IHMEESSÄ MIE PIILOTAN SEN NAKKIIN!!???!!! juu en mitenkään..En oo ees jaksanu ajatella vielä moista,huh huh. Lauantaihin aikaa hieroa sotasuunnitelma.Tuo elikko kun tuntuu tunnistavan sanan antibiootti.Sikäli menee leuat lukkoon eikä saa rautakangellakaan väännettyä auki.
Reippaasti oli jätkä ollu taas pöydällä kylellään ku olivat pesseet ja puunanneet kintun.Nyt on sit riemun keltainen kääre tällä kertaa.Siinä on apiloita,Toivottavasti tuovan hyvää onnea. Enää 3,5 vkoa.(säälittävää)!!!
Vauhti eikun kovenee…Nyt ei vissiin haava enää oo kipeä, kun on jo aika pitäminen hihnan päässä kun ulos mennään.Satasta ovelle.rauhallisesti oviaukosta ja sit oliskin jo taa mahdoton kiire,paheneekohan tää vaan.Sit se loikkii kolmella jalalla pitkin poikin pusikoita,nyt kun hiffas et pääsee nopeemmin, kun nostaa kintun koukkuun, eikä yritä heiluttaa sitä mukana..Tottahan toki siihen louhikkoisimpaan paikkaan pitäis aina päästä.Tai sinne missä on sankin pusikko.Aika murhaavia mulkasuja satelee ,kun käsken poikkeen.Nyt on alkanu vastalauseitakin mökistä kuulua.Ei oo vissiin yhtään hauskaa jäädä sisään, kun muut pääsee ulos.
Ollaan vähän mielen virikkeeks yritetty tehdä nakkipalkalla sormien tunnistamista.No joo.Miusta tuntuu ennemminkin, et pönde opettaa minua antamaan Nakin kun tarpeeksi tuijottaa.Hyvin onnistuu, ku taitaa olla ohjaajalla palkkaus pielessä.Milakin kävi kysymässä ykspäivä et -Mitä sie äiti YRITÄT? just.
Mut pääasia että on hauskaa..Harjoittelemme tätä naksuttimella siis
eteenpäin.kerron sitten kun tiedän toimiiko.Jos ei tuu tarinaa siitä
emme ole missiossamme onnistuneet,eikä siitä siis ole tarvetta mainita
enää 
________________
Lasta Pois
Tänään se päivä koitti mitä on odotettukin. Martina poisti nyt lastan lopullisesti.JABADABADUU!!! Jalka on parantunut odotetusti ja nyt aloitetaan kuntoutus. Seuraavana mennään Fysioterapeutti Heli Kapanen-Lappalaisen luo vähän uiskentelemaan,että saataisiin jalan liikeradat normaaleiksi.Nopeasti herra hiffasi jalan olevan jo käyttökunnossa ja kovasti yrittää sillä jo astellakkin. Herkästi vielä nousee kinttu taivaisiin ja kolmella jalalla mennään,mutta rohkaisua tarvitsee nyt koira ja omistaja._Hirvitti katsoa kun Martina jalkaa ojenteli ja tassua paineli.Nauroi vain että tämä on pientä,kohta sen pitää kannatella liki 50kg elopainoa. huh,hirvittää..Jännä miten se niin iloisena meneekin aina lääkäriin,vaikka ainaan tapahtuu jotain epämiellyttävää.Onhan se jalka aika kurjassa kunnossa muuten.Kuihtunu puoleen mitä oli ja karvakin on erittäin heikkoa.Siellä täällä kaljuja kohtia ja kutiavankin näyttäisi.Illalla pestään taas jalkaa ja hierotaan ja puunataan.Anturat on aika kovettuneet ja niihin pitäisi tunkea litra kaupalla bebantenia ja elmukelmua..saa nähä miten onnistuu
Aika kova oli jätkä jo muutenkin askartelemaan tuon lastan kanssa viime
aikoina.Selkäsä käänti ni jo oli puol kinttua näkyvissä,sit sitä
ihmeteltiin yhdessä että hupsista vaan,mites sille nyt noin on
käyny??-en mie kyllä yhtään osaa arvata- näytti Fonzien ilme olevan Sattui siellä jotain,mistä mie epäilen että tuo koira ei osaa ottaa tosissaan itseään pienempiä koiria. Isolla egolla varustettu jackrusselin terrieri uros oli kovasti sitä mieltä että vähintään syö Fonzien.Äkkinäinen koira vastaisi takasin samalla mitalla räyhäävälle koiralle,ja mitä vielä.Fonzie heilutti häntäänsä ja kaula pitkällä oli menossa tekemään tuttavuutta. Isommille koirille kun vastaa välittömästi takasin,mut ei.pienille ei.Ihan kun ne saiskin vähä rähistä. :D Häntä heiluen jäi pää kallellaan katsomaan riekkuvan pikkuhirviön perään.
Samalla otettiin pojasta viralliset kuvat lonkista ja kyynäreistä.Lonkat ja kyynäreet terveet,virallisia tuloksia odotellaan!!! jes!!!!!!!!
___________
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti